Terveisiä espoolaisvanhemmille!

Hesari uutisoi äskettäin, että joukko espoolaisvanhempia haluaisi, että heidän lapsilleen tarjottaisiin päiväkodissa margariinin sijaan luomuvoita.

Kun päiväkodista sanottiin, että ei käy, yksi vanhemmista totesi, että hänen lapsensa syö nyt leipänsä kokonaan ilman levitettä.

Artikkelin mukaan vanhemmat tahtoisivat päiväkoteihin myös ”rasvaisempaa maitoa, enemmän kasviksia sekä sokerin ja vaalean leivän vähentämistä. Lisäaineet ja geenimuunneltu ruoka huolestuttavat, ja vanhemmat haluaisivat tarkempaa tietoa ruokien ainesosista verkkoon.” Samalla vanhemmat ”toivoisivat valkoiselle sokerille vaihtoehtoja kuten palmusokeria tai hunajaa”. Vanhempien mukaan näin päiväkodissa tarjottaisiin ”varmasti terveellistä, ravitsevaa ja puhdasta ruokaa”.

Hienoa, hyvät Espoon vanhemmat! Olette luultavasti juuri tarmokkaasti edistäneet lastenne mahdollisuuksia sairastua myöhemmällä iällä syömishäiriöön. Kun vanhempien suhde ruokaan on tuollainen, on vain ajan kysymys, milloin myös jälkikasvun suhde ruokaan vääristyy. Puhuttamakaan siitä ristiriidasta, jota lapsi ehkä kokee jo nyt, kun joutuu vanhempiensa katsannon vuoksi kieltäytymään ihan tavallisesta leipälevitteestä. Siitä onkin sitten helppo jatkaa muihin järjenvastaisiin keinoihin kontrolloida syömistä.

En nyt puutu siihen, kuinka älytöntä on, että vanhemmat esittävät moisia vaatimuksia julkiselle, julkisin varoin rahoitetulle päivähoidolle. En liioin vaivaudu selittämään, miksi päiväkoti ei kerta kaikkiaan voi lähteä siihen ralliin, että yhdelle lapselle tuodaan kotoa voit, toiselle porkkanat ja kolmannelle hunajat, ihan vain siksi, että lasten vanhemmilla sattuu olemaan omituisia päähänpinttymiä voista, porkkanoista ja hunajasta.

Sen sijaan haluan sanoa sanottavani siihen, että vanhemmat kehtaavat esittää moisia vaatimuksia vain ja ainoastaan omien ruokauskomustensa ja -trendiensä pohjalta. (Yksi näkökulma tähän löytyy HS:n mielipidesivulta, jonne ravitsemustieteen dosentti Maijaliisa Erkkola ja professori Mikael Fogelholm kirjoittivat oman vastineensa.)

Ensinnäkin, mihin perustuu vanhempien käsitys, että luomuvoi on terveellisempää kuin margariini? Siihenkö, että se on ”luonnollisempaa”? Vai siihen että se on ”puhtaampaa”? Ei kai sentään siihen, että voi sisältää enemmän kovaa rasvaa?

Entä mikä sitten tekee voista ”luonnollista” tai ”puhdasta”? Sekö, ettei siihen ole sekoitettu kasvirasvaa tai -öljyä?

Entä mikä vastaavasti tekee margariinista epäluonnollista tai epäpuhdasta? Sekö, että siinä on hiukan enemmän ainesosia kuin voissa? Vai sekö että siinä on pieniä määriä vaarattomiksi todettuja lisäaineita?

Mitä siis oikeasti tarkoittaa ”puhdas”? Itselleni tämä taajaan milloin minkäkin elintarvikkeen kohdalla käytetty termi ei ole vielä avautunut. Sama juttu ”luonnollisen” kanssa. Ei kai kukaan sentään kuvittele, että se voi tipahtaa lehmän utareesta valmiina kuutiona?

Jos puhtaudella viitataan luomuun, sen voi tiettyyn rajaan asti ymmärtää. Tosin, kun kyseessä on rasva, jota laitetaan leivälle jokunen gramma, ei lehmän syömällä rehulla tai laitumen koolla taida olla järin suurta merkitystä loppukäyttäjän kokonaisterveyden kannalta.

Huomattavasti tärkeämpää on, mitä muuta lapsi syö ja että tämä ylipäätään syö, eikä suotta karsi ravintoaan omien tai vanhempiensa huuhaa-uskomusten vuoksi.

Sama koskee palmusokeria, jota vanhemmat toivovat tavallisen sokerin tilalle. On totta, että joidenkin lähteiden mukaan palmusokerin glykeeminen indeksi on muita sokereja alhaisempi. Niin ikään palmusokerissa on jonkin verran mikroravinteita. Mutta. Kyse on todellakin mikroluvuista. Ei kai kukaan todella kuvittele, että mikään maailman sokeri olisi hyvä B- tai C-vitamiinin lähde, kun noita vitamiineja saa huomattavasti paremmalla energia-ravintosuhteella ihan muualta?

Toisin sanoen, ainoa merkittävä lapsiin kohdistuva terveysvaikutus, joka näillä espoolaisvanhempien käsityksillä ja vaatimuksilla voidaan saavuttaa, on se, että heidän lapsensa kadottavat normaalin, terveen ja huolettoman suhtautumisensa ruokaan. Vanhemmiltaan nämä lapset oppivat kyttäämään rasva- ja sokeripakkausten ravintoainetaulukoita sen sijaan, että söisivät tovereidensa seurassa tavallisesti, monipuolisesti ja nauttien.

Onneksi sentään päiväkoti ei lähde moiseen mukaan.

Site Footer