Pitääkö kaikkiin neuvoihin hirttäytyä?

Olen vuosien saatossa kummastellut monenlaisia dieettejä ja niiden tarkoitusta. Miksi niihin aina hurahdetaan, vaikka kaikki mittarit kertovat, että dieettien lopputulokset ovat huonoja ja lyhytaikaisia, eivätkä johda pysyvään muutokseen, vaan aiheuttavat vain ahdistusta ja tyytymättömyyttä.

Olen pitänyt järkevänä sitä monien asiantuntijoiden vuodesta toiseen toistelemaa – väljää(!) – neuvoa, että jos syö 80-prosenttisesti terveellisesti, loput 20 prosenttia voivat sitten olla kyseenalaisempia valintoja.

Mutta ans olla! Nyt tuo väljäksi ohjenuoraksi tarkoitettu kaava otetaan yhtäkkiä kirjaimellisesti. Netissä ja lehtien palstoilla kysellään, että miten tuo suhdeluku tarkalleen ottaen pitäisi laskea ja pitäisikö sitä soveltaa kuukausi-, päivä- vai viikkotasolla.

Yleisluontoisesta nyrkkisäännöstä on tehty dieetti ja ruokavalio, joka otetaan kirjaimellisesti. Samalla sen yksinkertainen ohjeistus on onnistuttu problematisoimaan oikein kunnolla.

Herää kysymys, eikö tässä maailmassa osata tehdä – ja varsinkaan syödä – enää mitään ilman, että siitä ensin on olemassa jonkun ”gurun” laatimat kirjalliset ja matemaattiset ohjeet? Onko elämä mennyt niin monimutkaiseksi, että yksinkertaisiinkin asioihin kaivataan selkeää ja yksityiskohtaista, ylhäältä tulevaa ohjeistusta, jonka varaan voi nojata ja ulkoistaa samalla vastuun omista valinnoistaan? Tuntuuko maailmassa vallitseva kaaos hallittavammalta, jos eri elämänalueille on olemassa järjestelmällinen kaava, jota noudattaa?

Siltä se vaikuttaa. Ajatus on kuitenkin petollinen. Kun simppelistä ja – toistettakoon se taas – väljästä ohjenuorasta tehdään kahlitseva sääntö, voi näyttää siltä, että se tuo järjestystä kaaokseen ja ratkaisun erinäisiin ongelmiin, mutta totuus on toinen. Mitä tiukemmin erilaisiin sääntöihin etenkin ruuan suhteen ripustaudutaan, sitä vaikeammaksi käy niiden oikeaoppinen noudattaminen. Ja kun se käy tarpeeksi vaikeaksi, tulee lipsumisia. Ja kun tulee lipsumisia, alkaa ahdistaa. Ja kun alkaa ahdistaa, on helpointa heittää koko säännöllä vesilintua ja vedellä kostoksi 100-prosenttinen mättödieetti.

Olisiko siis mahdollista, että joidenkin ohjenuorien annettaisiin olla sitä, mitä ne ovat. Väljiä ja joustavia periaatteita, joihin ei tarvitse hirttäytyä. Vai pitääkö jokainen elämäalue ohjeistaa, jotta sillä osaa varmasti toimia oikein?

Kumpi ahdistaa enemmän: minuutin- ja grammantarkka ohjeistus siitä, kuinka paljon päivässä, viikossa ja kuukaudessa pitää syödä, liikkua, istua, nukkua, harrastaa seksiä, viettää aikaa ystävien tai perheen kanssa, lukea kirjoja, katsoa televisio, pelata pelejä, olla rauhassa itsensä kanssa, tehdä puutarhatöitä ja tuijottaa pilviä VAI vapaus tehdä suuntaa antavien suositusten pohjalta valintoja omien fiiliksen, elämäntilanteen ja tavoitteiden mukaan?

Viimeaikaisen keskustelun perustella voisi kuvitella, että jälkimmäinen.

 

 

 

Site Footer